Tukka poissa, elämä edessä!

Tässä alkaa pikkuhiljaa turtumaan tähän normaaliin arkeen näin opiston jälkeen. Kesätyöt rullaa, illalla ollaan joko kavereiden kanssa taikka kotona. Joskus miljöönä toimii jopa Sankivaaran Golfklubi, jossa viihdymmekin erittäin hyvin. Ylipäätänsä elämä alkaa ajautua tälle normaaliraiteelle, kaikki hyvin siis täältä suunnalta!

Näin täällä meilläpäin.. ;)

Huomasin tuossa muutamia viikkoja sitten että tuo pehko tuolla kallon päällä on päässyt venähtämään uskomattomattoman pitkäksi ja lopuksi taisin jo yrittää samaistua rölleihin..

Tänä iltana äiti sitten otti sakset käteen ja leikata humautti letin pois. Jotkut opistolaiset saattavat muistaa "Tukka pois!" -huudahduksen, sama olo täällä kuin kohteella silloin. Mutta ylipäätänsä olen erittäinkin tyytyväinen lopputulokseen. Kiitos äiti <3

Ei mitään isompaa tänä iltana, jos jollakulla on hyviä (tai vaikka vähän huonompiakin) ehdotuksia postauksia varten, pistäkää rohkeasti tulemaan! Toivottavasti jaksoit lukea loppuun saakka kyllästymättä kuoliaaksi vaikka tämä postaus olikin hirveän järkyttävän lyhyt. Nooh, ensi kerralla sitten pidempää! :)

Jere

Muisteloita matkan varrelta, osa 2: Virossa ollaan!

Tässäpä olis nyt vähän kertomusta meidän loppureissusta! Eiköhän mennä suoraan asiaan:

Sunnuntai 5.5.2013

Herätys tällä kertaa siinä seitsämän aikoihin, vapaaehtoisesti! Kun satuimme kylpylähotellissa asustelemaan, päätimme poikien kanssa käydä tarkastamassa yövieraille ilmainen kylpylä, eikä kyllä päästy pettymään! Kylpylässä oli monenlaista tekemistä poreammeista japanilaiseen vesialtaaseen (jota myös kattilaksi kutsutaan), ja siellä viihdyimmekin lähemmäs pari tuntia, jonka jälkeen oli aamupalan aika! Hyvä ja runsas aamupala varmistavat hyvän päivän, tämän tuntuivat opistolaiset tietävän, ruokaa kului enemmän kuin sitä kerettiin tarjolle tuoda, ja jouduimmekin odottelemaan osaa ruoista hetken aikaa. Maha täynnä, kaikki hyvin!

Palloilimme ja pyörimme Pärnussa aamupäivän, suurimmaksi osaksi busseissa istuen ja opasta kuunnellen. Harmi kyllä, me ei päästykkään käymään rannalla enää toista kertaa, mutta ei se meidän fiilistä saanut laskemaan ollenkaan, päinvastoin, se vain nousi nousemistaan, välillä vaarallisellekin tasolle.. ;)

Ajelimme sieltä päivän mittaan takaisin lähtöpaikkaamme Tallinnaan, jossa meillä oli tarkoitus loppuaika viettää. Pääsimme käymään Ülemiste -nimisessä ostoskeskuksessa, josta moni saikin ostettua itselleen kaikkea lelupyssyistä kengännauhoihin. Löysimme Ülemistestä ensimmäisen ja paljon metsästetyn Spice Ice -jäätelöbaarin koko reissumme aikana. Emme tietenkään hukanneet tilaisuutta, vaan kävimme nautiskelemassa jäätelöt auringonpaisteessa! :)

Kun olimme shoppailleet kylliksemme, siirryimme busseillamme kohti Tallinnan laululavaa. Paikalle saavuttuamme huomasimme lavan olevan valtavan suuri. Koska lavalle mahtui parhaimmillaan noin 15000 laulajaa, meidän satahenkinen kuoromme ei kovin vaikuttavalta siellä näyttänyt. Akustiikka oli huippuluokkaa, kuten osasimme edellisen laululavakokemuksemme ansiosta odottaa! Jälleen kerran loistavan laulukokemuksen jälkeen siirryimme hotelli Dzingeliin, jossa olinkin jo itse kaksi kertaa vieraillut. Nämä kyseiset vierailut tapahtuivat minun ollessani kahdeksannella luokalla jolloin lähdimme käymään luokkamme kanssa luokkaretkellä Virossa. Vaikka reissu luokan kanssa oli mukava, ei se vetänyt lähellekään vertoja tälle opiston reissulle! Viime kerrasta mieleen jäi mahtava kiikku takapihalla, joka viihdyttikin meitä vilkkaita opistolaisia koko illan ajan! Vaikka kiikkuun mahtui vain kuusi ihmistä kerralla, pidettiin me muutenkin hauskaa. Ja lähdimme taas muutamien ystävien kanssa kuvailemaan läheiselle junaradalle. Ja kyllä äiti, muistettiin varoa junia! :)

Maanantai 6.5.2013

Kun heräsimme, meitä odotti alhaalla aamupala (itse asiassa, en enää edes yllättynyt kovin paljoa!), kun saimme taas vatsamme täyteen ruokaa, aloitimme reissumme pisimmän kiertoajelun (osaksi kyllä kiertokävelyn), jonka aika kiertelimme Tallinnaa sekä autoilla että jaloin, kävimme jaappanilaisessa puistossa, tutustuimme taloihin jotka oli rakentatti jo 1800-luvulla, ynnä muuta mukavaa! Vaikka kierroksen loppuvaiheessa alkoi jo pakaroita puuduttamaan, jaksoimme hyvin kierroksen loppuun, kun ajattelimme edessä olevaa shoppailua! (Kyllä vain, luit oikein, jopa minä odotin shoppailua!) Tätä ostosaikaa olikin sitten mukavan paljon, taisipa olla jopa viitisen tuntia.

Tänä aikana kävimme kaikki keskustan suurimmat kauppakeskukset läpi, ja siirryimme satamaan kohti Merekeskusta ja Satamarkettia. Nämä kaksi edellistä paikkaa ovat tunnettuja hieman kyseenalaisista tuotevalikoimista, mutta kävimme toki tarkistamassa tilanteen ja tekemässä tarpeelliset ostokset, josta lähdimmekin sitten jo kohti laivaa!

Laivalla meitä odotti jälleen vastaava buffet kuin menomatkalla, eivätkä ranskalaiset ja nakit vieläkään pettäneet! Laivamatka oli kenties vielä hippusen parempi kuin viimeksi, reissun aikana huimasti kohonneen yhteishengen vuoksi! Jaoimme kukat ja kiittelimme henkilökunnan laivan yläkannella, missä lauloimmekin mukavassa myötätuulessa. Kun laivamatka viimein päättyi, alkoi se puuduttava matka kohti Räisälänmäkeä. Bussissa tunnelma alkoi rauhoittua pikkuhiljaa kellon lähennellessä puoltayötä, ja bussi olikin hiljainen kun kahden maissa saavuimme takaisin opistolle majoittumaan viimeistä kertaa kämpeillemme! Jouduimme tekemään vielä viimeisiä siivouksia Orpola E:ssä, mutta pääsimme jo kolmen jäljestä nukkumaan, väsyneinä mutta onnellisina matkamiehinä.

Ylipäätänsä tämä reissu oli mahtava kokemus, erityisen mahtavan ja ainutlaatuisen siitä teki se porukka jolla me sen teimme! Haluankin kiittää kaikkia reissuun osallistuneita, jos yksikään olisi puuttunut, ei reissu olisi ollut samanlainen! Matkalta jäi valtavan hyviä muistoja jotka kantavat pitkälle tulevaisuuteen! Kiitos kaikki opistoystävät! <3

PS. Kertokaa mielipiteenne ja mulle saa ja oikeastaan olis ihan toivottavaa laittaa jotain toiveita ja/tai ehdotuksia postauksista! :)

Jere

Muisteloita matkan varrelta, osa 1: Här kommer vi Estland!

Hejsan alla!

Tätä "Muisteloita matkan varrelta" -sarjaa kirjoittaessani muistelen opistovuoden aikana sattuneita erinäisiä ja erikoisia tapahtumia. Sarjaan ei todennäköisesti kovin paljoa tule postauksia, mutta sen mulle itselleni hyvä tapa muistaa asioita myöhemmin ja toivottavasti antaa sinulle vähän kuvaa siitä minkälaista meillä oli oikeasti tuolla opistossa.

Kaikkia kokemuksia matkan varrelta ei vain voi kuvailla sanoin, ja tämä Viron reissu (virallisesti sitä kutsuttaneen opintomatkaksi) kuuluu siihen joukkoon. Myöskään nämä kuvat eivät riitä kertomaan siitä kaikesta hauskasta ja ikimuistoisesta mitä siellä koimme. Toivottavasti saan edes raapaistua pintaa tämän reissun tapahtumista! Ajattelin ainakin tämän Viro-postauksen kirjoittaa kronologisessa järjestyksessä (joka tarkoittaa ajan mukaan etenevää järjestystä mikäli et jo sitä tiennyt), sillain päiväkirjamaisesti, kyllä te tiiätte mitä minä tarkoitan! = ) Pitemmittä puheitta, eiköhän aloiteta:


Perjantai 3.5.2013

Herätys oli meillä siinä kolmen aikoihin aamuyöstä. Edellisenä iltana ei oltu tietenkään maltettu mennä nukkumaan, ollaanhan me sentään sen verran kovia jätkiä tuolla Orpola E:ssä ettei kyllä sovi mennä sovittuun aikaan nukkumaan. Siitä kuitenkin lähdimme paukuttamaan kolmen bussin voimin kohti Helsinkiä puoli viiden aikaan. Alkumatka meni odotetusti nukkumalla, mutta kyllä me reippaat opistonuoret herättiin reilusti (muutamia minuutteja) ennen satamaan saapumista.

Ei ole meidän laiva, ei. Vähän vastaavalla mutta eri puljun laivalla mekin seilasimme kohti Viroa!

Helsingin satamasta lähdimme Tallinnaa kohti laivalla. (kukapa olisi arvannut..?) Viking XPRS:llä seilatessamme saimme nauttia noutopöydästä laivan ravintolassa, jossa täytimme suuret masumme rasvaisilla ranskalaisilla ja nakeilla! Tarjolla oli kyllä hienompiakin ruokalajeja, mutta mitäs sitä suotta hifistelemään, ranskalaiset on kuitenkin parempia! Siitä kelpasi sitten maha täynnä makkaraa matkata laivan kannelle valokuvaamaan sekä itseämme että mahtavia maisemia! Laivalla ollessamme ja Tallinnan satamaan rantautumista odotellessamme kerkesimme useamman laulun luikauttaa laivan portaikossa, mikäs laulamisen voittaisi!

Viimeinkin Tallinnassa! Tosin emme kauaa, ajoimme satamasta suoraan Tallinnan ja keski-Viron kautta Tarttoon, jossa viihdyimmekin loppuillan. Pääsimme perille tultuamme käymään ensimmäistä kertaa shoppailemassa. Jostain kumman syystä vähintään seitsämällä kymmenestä opistolaisesta sattui olemaan kainalossaan New Yorker -vaateliikkeen muovipussi, kun palasimme busseillemme. Kyseiset pussit tulivat vähän turhankin tutuksi reissun aikana, kun niitä oli loppureissusta jo haitaksi asti. Ensimmäisten shoppailujen jälkeen suuntasimme hotelli Reheen, missä majoituimme ensimmäisen yön ajan. Harmiksemme hotellin suihkuista ja hanoista puuttui vesi. Tämä tietenkin toi pieniä ongelmia suurimmalle osalle porukasta. (Ei toki minulle, olinhan käynyt opistolla keskiviikko-iltana saunassa! Vitsivitsi, kyllä me saatiin vettä aamulla sen verran että siinä hätäiseen kerkesi suihkussa käymään. ;) ) Selvisimme siitä sitten itse kukanenkin omien suunnitelmien ja aikataulujen mukaan nukkumaan!

Lauantai 4.5.2013

Heräsimme siinä ihan ihmisten aikaan tällä kertaa, taisi olla vartin yli kahdeksan kun piti olla bussilla. Arvatkaapa ketkä nukkuu vähän yli aikojen? No minä ja armaat huonekumppanit Pale ja Jape! = D 8.57 muistan katsoneeni kelloa, ja siitä lähdettiinkin sitten pienellä vauhdilla suihkuun, hampaiden pesulle, kamppeitten pikapakkaukseen(kamojen keräämiseen huoneesta, johon ne kerkesi illan aikana levitä), ja aamupalalle. Mutta kappas kummaa, mehän oltiin sisällä bussissa jo 9.14! = ) Siitä sitten lähdimme opastetulle kaupunkikierrokselle luotettavilla Oulun TaksiPalvelun busseilla. Jatkoimme kierroksen jälkeen suoraan Võruun tutkimaan vähän vanhempaa kaupunkia.

Perillä kun oltiin niin huomattiin että siellä oli todellakin lämmintä, t-paidat ja shortsit vain esille! Kun olimme hetkisen aikaa kierrelleet ja ihmetelleet, koitti kauan odotetun ruokailun aika. Saimme Moisa Alt -ravintolassa erittäinkin hyvää ruokaa, tosin jälkiruoka oli mielestämme hieman oudohko, sillä mikäli me oikein arvioitiin, siellä oli kaiken muun seassa kermavaahtoa ja raejuustoa.. (joidenkin mielestä saamamme mehu maistui viinille, tiedä sitten mitä olivat tilanneet..) Syötyämme vapaa-ajan viettomme jatkui, ja päätimmekin hienon sään ansiosta lähteä rannalle istuskelemaan! Keli oli huikea ja saimmekin nauttia hyvästä säästä koko reissun ajan!

Kuten voitte todeta, säät oli mahtavat ja aurinkoa jaksoi ottaa!

Võrusta selvitessämme ajoimme Vastseliinan kirkkoon ehtoolliselle, josta jatkoimmekin hienon tilaisuuden jälkeen kohti rehtorimme kesähuvilaa. Kirkko oli kivinen, ja talven jäljiltä erittäin kylmä. Kun pihalla kuljimme t-paidoissa, jouduimme laittamaan takit päälle kirkkoon. Kävelimme kirkolta vajaan kilometrin matkan kohti Mikon huvilaa, jossa meitä odotti iso läjä haravoita. Haravoimme sitten huvilan pihan ja ympäristön, jonka jälkeen pidimme siellä hauskaa. Ja meillähän on aina hauskaa kun lupa saadaan, yleensä on vaikka ei saataiskaan.. :)

Lähdettii tämmötteellä pikkuporukalla kuvailee huvilan viereisille pelloille ja tielle :)

Kaiken hauskan ja ilon jälkeen meitä odotti jälleen takapuolia puuduttava matka Pärnuun. Vaikka ei tylsää ollutkaan, kyllä bussissa istuminen meinasi välillä osaa porukasta tympiä, jolloin he useimmiten siirtyivät bussin käytävälle makoilemaan ja nukkumaan.. Tapansa kullakin! Pärnussa kävimme hotelliin majoituttuamme hiekkarannalla pelailemassa jalkapalloa ja katsomassa auringonlaskua! Rannalta hotellille matkatessamme kerkesimme muutamien opistolaisten kanssa karata läheiselle grillille hakemaan iltapalaa, kyllähän se maistui, eikä edes ollut kallista! ;)


Kirjoitan kahdesta viimeisestä päivästä toisen postauksen kun tämä tuntuu venyvän niin hirveän järkyttävän karmean massiivisen pitkäksi! Toisen postauksen on tarkoitus tulla ensi viikon aikana mikäli aikataulut antavat sen verran myöten. Kiitos kun luit, toivottavasti viihdyit! = )

Jere

Vapain mielin hajaannuimme..

Eilen koitti se kauan pelätty hetki, kun jouduimme lähtemään opistolta. Opiskelin siis noin 9 kuukautta Reisjärven kr. kansanopistolla, jossa viihdyin paremmin kuin mahtavasti. Tuo kouluvuosi Reiskalla oli jotain unohtumatonta, enkä sinne lähtiessäni en olisi voinut uskoa kuinka kovasti voisin joskus vielä haluta sinne. Kirjoitan tätä postausta ja kuuntelen samalla jämälevyä ja opisto-cd:tä, en usko ihmisen voivan kokea suurempaa ikävää johonkin, kuin minä opistolaisten luokse! Tippa on tullut linssiin viime päivinä useampaan kertaan, muistoja on niin paljon!

Muistan tämän automatkan kuin eilisen päivän! Olin aika lailla paineen alla, en oikeen tiennyt mitä odottaa. Perille saavuttua kerkesin välillä ajatella, että mitä tästä mahtaa tulla, kun kaikki oli niin uutta ja outoa. Kuitenkin alkujännityksestä selvittyä aloin viihtyä siellä, ehkä vähän liiankin hyvin (jos se vain on jollakin keinolla mahdollista..) 

Opistovuoden aikana kerkesin tutustua noin 140 mahtavaan ihmiseen, joista kaikilla on paikka sydämessäni, joillakin erityisen tärkeä ja suuri. Vaikka opisto ei hirveän kauaa kestäkään, siellä ollaan niin tiiviisti toisten seurassa, että voisi melkein luulla osan ihmisistä olevan olleen tuttuja jo lapsuusiästä saakka. Opisto oli mulle todella tärkeä paikka, enkä olisi halunnut sen vielä loppuvan. En vielä pitkään aikaan. Reiskalla sain kokea elämäni parhaan vuoden, enkä vaihtaisi päivääkään toiseen. Eilinen lähtö sai tunteet pintaan niin eilen kuin sitä edellisenäkin iltana. Hyvästelyt opiston pihalla kestivät kauan ja siinä tajusin itsekin, kuinka tärkeitä ystäviä olen opistosta saanut.

Kämpäksi mulle sattui paras mahdollinen. Orpola E, en ikinä unohda teitä! Olitte paras kämppä koskaan, teidän kanssa vietettiin kaikki illat ja saatiin vuoden parhaat muistot! Ei unohdeta meidän lupauksia, pidetään yhteydet kasassa ja muistetaan tapailla! Ootte jätkät ihania! <3 PS. Viva Orpola E!

Haluan kiittää kaikkia opistolaisia, sain teiltä paljon, olette aina mun muistoissa! Kiitos kaikille kaikista mahtavista muistoista! Kaikki te rakkaat ihmiset olette tehneet mun elämästä aivan uudenlaisen, positiivisesti! Vaikka olo on haikea, olen silti onnellinen! Nyt on kuitenkin aika päästä tuosta yli ja sopeutua tänne normaalielämään. Pidetään opistoystävät yhteyttä, en ikinä unohda teitä! <3

"Hajaantuu joukkomme,

opistoperheemme,

yhteinen taival nyt taaksemme jää.

Tän matkan kuljimme,

sydämiin suljimme,

aika on suuren kiitoksen!"

Vielä kerran, kiitos kaikille tästä mahtavasta vuodesta, ootte parhaita! Vaikka tulee ikävä, ei se haittaa, pysytään yhteyksissä! Te ootte kaikki osia siitä suuresta palapelistä mitä minä mun elämäni aikana kokoan!

Jere

Oma blogi!

Minä oon tässä vuosien varrella kerenny usein miettimään tätä oman blogin perustamista, mutta en vain oo saanut sitte aikaiseksi aloittaa sitä. Syinä siihen on ollu useimmiten luottamus omiin taitoihin ja siihen että jaksaako tätä kirjoittaa jatkuvasti. Tarkoitus olisi nyt siis kokeilla miltä oman blogin pitäminen tuntuu. Olisi mukava saada jotain kommenttia ja palautetta blogin ulkoasusta, kuvista ja tietenkin itse blogiteksteistä!

Nyt otin viimeinkin itteäni niskasta kiinni ja päätin aloittaa blogin kirjoittamisen, tosin siihen on muutaman ystävän rohkaisu vaikuttanut. :) Tämä blogi kertoo minun lähes jokapäiväisestä elämästä ja lisäilen tänne kaikenlaisia valokuvia ja kenties videonpätkiä mitä tulee tässä aikojen varrella kuvailtua.

Olen 16-vuotias poika (Oon kuitenkin sen verran iso että täytän tuossa loppuvuodesta jo 17!) Oulun kyljestä, Kempeleestä. Asun tosin tätä nykyä väliaikaisesti Oulunsalossa, mutta muutan taas alkusyksystä takaisin Kempeleeseen, missä olen muuten koko ikäni asunut. Harrastan monenlaisia asioita ja lajeja, mutta ehdottomiin suosikkeihin kuuluvat valokuvaaminen, laskettelu, golf ja salibandy. Etenkin talvisin saatte nauttia (taikka kärsiä, ihan miten vain tahtoo asian kuvailla..) minun kuvaamistani laskettelu- ja snoukkauskuvista. Kesällä ja muulloinkin tänne tulee satunnaisia kuvia mitä olen ottanut. Kirjoitan tätä blogia aika pitkälti omalla puhekielelläni, eikä tämän tarkoitus ole missään nimessä olla millään asteella virallinen minkään mittakaavan mukaan.

------------------------------------------------------------------------------------------

Haluan toivottaa sinut tervetulleeksi minun blogini seuraan, toivottavasti viihdyt! Mikäli on kysyttävää tai kommentoitavaa, älä pelkää tehdä sitä!

Jere