Vapain mielin hajaannuimme..

Eilen koitti se kauan pelätty hetki, kun jouduimme lähtemään opistolta. Opiskelin siis noin 9 kuukautta Reisjärven kr. kansanopistolla, jossa viihdyin paremmin kuin mahtavasti. Tuo kouluvuosi Reiskalla oli jotain unohtumatonta, enkä sinne lähtiessäni en olisi voinut uskoa kuinka kovasti voisin joskus vielä haluta sinne. Kirjoitan tätä postausta ja kuuntelen samalla jämälevyä ja opisto-cd:tä, en usko ihmisen voivan kokea suurempaa ikävää johonkin, kuin minä opistolaisten luokse! Tippa on tullut linssiin viime päivinä useampaan kertaan, muistoja on niin paljon!

Muistan tämän automatkan kuin eilisen päivän! Olin aika lailla paineen alla, en oikeen tiennyt mitä odottaa. Perille saavuttua kerkesin välillä ajatella, että mitä tästä mahtaa tulla, kun kaikki oli niin uutta ja outoa. Kuitenkin alkujännityksestä selvittyä aloin viihtyä siellä, ehkä vähän liiankin hyvin (jos se vain on jollakin keinolla mahdollista..) 

Opistovuoden aikana kerkesin tutustua noin 140 mahtavaan ihmiseen, joista kaikilla on paikka sydämessäni, joillakin erityisen tärkeä ja suuri. Vaikka opisto ei hirveän kauaa kestäkään, siellä ollaan niin tiiviisti toisten seurassa, että voisi melkein luulla osan ihmisistä olevan olleen tuttuja jo lapsuusiästä saakka. Opisto oli mulle todella tärkeä paikka, enkä olisi halunnut sen vielä loppuvan. En vielä pitkään aikaan. Reiskalla sain kokea elämäni parhaan vuoden, enkä vaihtaisi päivääkään toiseen. Eilinen lähtö sai tunteet pintaan niin eilen kuin sitä edellisenäkin iltana. Hyvästelyt opiston pihalla kestivät kauan ja siinä tajusin itsekin, kuinka tärkeitä ystäviä olen opistosta saanut.

Kämpäksi mulle sattui paras mahdollinen. Orpola E, en ikinä unohda teitä! Olitte paras kämppä koskaan, teidän kanssa vietettiin kaikki illat ja saatiin vuoden parhaat muistot! Ei unohdeta meidän lupauksia, pidetään yhteydet kasassa ja muistetaan tapailla! Ootte jätkät ihania! <3 PS. Viva Orpola E!

Haluan kiittää kaikkia opistolaisia, sain teiltä paljon, olette aina mun muistoissa! Kiitos kaikille kaikista mahtavista muistoista! Kaikki te rakkaat ihmiset olette tehneet mun elämästä aivan uudenlaisen, positiivisesti! Vaikka olo on haikea, olen silti onnellinen! Nyt on kuitenkin aika päästä tuosta yli ja sopeutua tänne normaalielämään. Pidetään opistoystävät yhteyttä, en ikinä unohda teitä! <3

"Hajaantuu joukkomme,

opistoperheemme,

yhteinen taival nyt taaksemme jää.

Tän matkan kuljimme,

sydämiin suljimme,

aika on suuren kiitoksen!"

Vielä kerran, kiitos kaikille tästä mahtavasta vuodesta, ootte parhaita! Vaikka tulee ikävä, ei se haittaa, pysytään yhteyksissä! Te ootte kaikki osia siitä suuresta palapelistä mitä minä mun elämäni aikana kokoan!

Jere